Partacollietutkielma Minä olen tällainen vaatimaton koiranpitelijä, jota pari viikkoa ilahdutti kaksi partacollie neitosta. Tähän asti olen saanut vain toisen tytöistä hiihtolomahoitoon, mutta tällä kertaa tulivatkin molemmat. Korostan vielä, että minä en ole mikään siivousintoilija, olenhan elänyt koko elämäni koirien ja hevosten seassa. Kirjoitan tässä vaan muutaman havainnon näistä tytöistä ja kait sitten yleistäne myös useasta muustakin partacolliesta. Lumi Kuinka voi olla mahdollista yhden koiran kerätä noin paljon lunta? Jokaisen karva painaa n. 50 g enemmän, koska se on päällystetty lumella. Partacollien karva on ilmeisesti niin väkästä, että tämä lumi sitten jää tosissaan jumiin karvaan. Ainoa keino saada lumi pois, on huutoa koiraa lämpimällä vedellä. Lumen pois harjaaminen karvoista oli ihan naurettava idea, mutta pitihän sitäkin kokeilla. Naama on kuin lumimiehellä, siis anteeksi- naisella ja tassut kolisevat kuin puukengät. Tämä lumimäärä tulee vain pyrähtämällä ulkona. Partacollien ei siis tarvitse asua ulkona ollakseen yllä kuvatun näköinen. Ja kuinka paljon voikaan partacollien karva imeä tätä sulatteluvettä?? Pesuhuoneessa pehmeän tassuttelun ääni on muuttunut märän mopin paiskomiseksi päin klinkkeriä. Paljonkohan yksi käpälä painaa märkänä? Molemmilla tytöillä oli näillä keleillä neljä pyyhettä kierrossa. Minulla kun on pojilla käytössä yksi yhteinen...Veikkaampa, että lumimies/bigfoot-juttu on vain urbaani legenda- taustalla on kuitenkin vain iltapissalla käyvä partacollie. Hiekka Tyhmyyksissäni otin toisen tytöistä mukaan agilityharkkoihin. Hiekkapohjaiseen hevosmaneesiin. Niin, tiedän. Älkää sanoko mitään. Sitä hiekkaa pesin sitten noin kolme varttia koirasta, auton konttiin siivoamisesta puhumattakaan. Lämminvesivaraajan tyhjennettyä lopetin huuhtelun. silti pesuhuoneen laattojen välissä irvisteli viemärinpelkoisia hiekanjyviä. Kuivasin tytön ja siinä masunalusta pyyhkiessäni rapisi hiekkaa pesuhuoneen lattialle. Mistä? Miten sitä voi tulla vielä? Puolentoista viikon jälkeen maneesiharkoista ilmestyi edelleen vesikupin pohjalle hiekkaa. MISTÄ? Vaihdoin veden kolmasti päivässä samalla pesten kupin- ja hiekkaa vaan tuli. Partacolliella on varmastikin jonkin näköinen onkalo suussaan, mihin voi säilöä hiekkaa ja muita asioita millä voi ilahduttaa kotiväkeä vielä paljon jälkeenpäin. Karva yleensäkin kantaa niin paljon tavaraa mukanaan, että esim. minulla ei ole yhtään myrskyn irrottamien risujen haravointia keväällä! Haukkuminen On luku sinänsä. Partacollienartut, siinä missä me ihmisnaisetkin, nauttivat suunnattomasti äänestään. On aivan sama mitä tapahtuu tai tapahtuuko yhtään mitään - ne haukkuvat. Ne haukkuvat toisilleen ja muille eläville. Ne haukkuvat jos katolta putoaa lunta tai jos sieltä ei ole vähään aikaan pudonnut. Ne haukkuvat kun kävellään ja ne haukkuvat jos pysähdytään. Tällä on varmaan jotain tekemistä hormooneilla ;-)) Ainoa hetki kun ne ovat hipi hiljaa on se arvokas hetki kun ruokakuppi putoaa nenän alle. Silloin ei räpäytetä edes ripseä, silloin vaan odotellaan lupaa rynnätä villikoiramaisesti kupille. Ruokailu On pyhä, mutta vain nanosekunnin kestävä tapahtuma. Partacollie on välittömästi oman kupin tyhjentämisen jälkeen valmis auttamaan kavereita heidän kuppien kanssa. Pienellä partacollienartulla on sisua työntää puolta isompi uros pois ruokakupiltaan ja näytösluontoisesti yhä nopeammin tyhjentämään tämän kupin. Partacollien siisteydestä tosin kertoo se, että ruokailun jälkeen nuoleskellaan kupit noin kahdeksaan kertaan läpi ja sen jälkeen vielä keittiön lattiaakin useita neliöitä. Onkohan kukaan koskaan koittanut asentaa jonkinlaista vaha- tai pesuainesäiliötä partacollien alaleukaan? Vesi Partacollieita periaatteessa pitäisi janottaa vain ulkona. Nopea pikkujanoinen lipaisu vesikupilla kastelee koiran parran ja suurimman osan keittiön lattiaa. Vettä juodaan ensin kupissa ja koska kiire on aina kova, sitä jatketaan vielä ympärilleen pälyillen tai jo lähes juosten. Kasteltuani tusinan verran sukkia ja isäntä toiset, sai vesikuppi ympärilleen pyyhkeen. Tästä oli erityisen tyytyväinen myös laikullinen mäntylattia. Otsatukka Pitää olla silmillä. Kaikenmaailman muodikkaat ja värikkäät kuminauhat ovat auttamattomasti out, ne raavitaan nopeasti asennuksen jälkeen irti. Toinen vaihtoehto on hangata mattoa vasten juuri asennettu ja kauniisti kammattu otsatukka menevästi sivulle siten, että se antaa aavistuksen rempseän vaikutelman. Parhaiten otsatukka on niin, että mahdollisimman paljon karvaa menee silmään aiheuttaen peukalonpään kokoisen rähmän puolessa vuorokaudessa. Tottelevaisuus On erittäin laaja käsite. Jos minulla on kiire töihin ja omat (luonnollisesti lähes tottelevaisuusvaliot) ovat jo asennossa sisällä, etsivät partacollietytöt pellolla vielä hajamielisesti aamuista kakkapaikkaa. Korvakaan ei heilahda - ellei tuuli siihen satu osumaan. Muuten kun minulla ei ole kiire, sisälle tulo tapahtuu yhdestä huudosta pyörremyrskyn tavoin. Mikroskooppisen pienestä makupalasta ovat nämä karvakorvat silti valmiita tekemään  ihan mitä vain. Ja niin ne tosiaan tekevätkin: istuvat, seisovat, kierivät, antavat tassua ja käyvät maahan. Ihmissilmällä ei erota, osuvatko käskyt ja liikkeet yksiin, mutta joka tapauksessa kaikki pyydetty ja vähän ylikin tapahtuu. Tässä tosiaan vain pari havaintoa kahdesta partacolliesta. Kirjoa voi olla suuntaan tai toiseen. Nauttikaa (te masokistit) partacollieistanne!! Olette valinneet erittäin huumorintajuisen ja omistajaa aktivoivan rodun. Tosin pikkukoirani mielestä niistä ei ole kuin pehmusteeksi. Minä pitäydyn naissä laiskemman ihmisen koirissa, mutta hoitoon ja halittavaksi otan parrat milloin vain! Terveiset karvanopille. Olitte erinomaista havaintomateriaalia. Liisa Sarjanen paluu juttusivulle