Arjen koulutusta:
Ruokintakipon äärellä
Kipollinen ruokaa; voisiko parempaa palkkaa koiralle olla?
Ainakin nälkäiselle koiralle, joka haluaa syödä ruokansa tämä suuri palkinto. Ja jos jonkin tietää olevan koiralleen hyvä palkkio, kannattaa sitä myös hyödyntää arjen koulutuksessa. Kaikki koirat eivät kuitenkaan pidä tätä minään palkintona. Syy on usein perheen tavoissa, moni koira matkustaa ruotsin laivalla seisovassa pöydässä. Tällä tarkoitan sitä, että ruokaa on aina tarjolla eikä sen eteen tarvitse nähdä nälkää eikä vaivaa.
Elämän perussääntöjä pentuvaiheesta alkaen
Ruokakupin avulla voidaan koiralle opettaa monia elämän perussääntöjä aivan pentuvaiheesta alkaen. Usein pikkupennut ovat sisarusten kanssa tottuneet siihen, että kupille kannattaa mennä ja syödä, muuten muut syövät ruuan. Ja mielestäni koiran hyviin käytöstapoihin kuuluu olla ryntäämättä kipolleen.
Aivan ensimmäisenä perusharjoituksena vaatisin pennulta hieman malttia, sillä vaikka ruokakuppi kolahtaa lattiaan se ei saa tarkoittaa koiran mielessä, että pois alta risut ja männynkävyt - täältä tullaan. Joka kerta kun koira ryntää mielestäsi liian nopeasti kupille, nostetaan se vain pois maasta. Voit seistä aivan suorana paikallasi ja vaikka odottaa, että koira hiukan kyllästyy ja istahtaa maahan, niin kuin nyt pennut usein tekevät. Siinä paikassa kun se istahtaa voit kehua ja laskea kupin maahan. Ajoitus on tärkeintä. Jokaisella ruokintakerralla tätä toistamalla koira oppii, että kun se näkee sinulla ruokakupin kädessä, kannattaa istua niin saa ruuan nopeasti eteensä. Nythän voit liittää tähän yhteyteen käskyn istu ja koira oppii sen melko mutkattomasti. Kun ikää tulee hieman lisää, voit vaatia malttia lisää ja vaikeuttaa tehtävää. Nyt koiran täytyykin istua sekunti paikallaan ennen kuin se voi tulla ruokakupilleen. Jos se lähtee istumisvaiheesta heti, nostat vain kupin maasta ylös ja suoristat itsesi. Taas kun koira malttaa istahtaa alkaa uusi yritys. Ennen pitkää koirasi istuu ja odottaa sinulta merkkiä ruokailuun vaikka kuppi olisikin jo lattialla.
Mitä muuta kuin malttia koira oppii edellä mainitussa esimerkissä. Se oppii oppimaan sen, että se voi omalla käytöksellään säädellä sinua. Jos istuu nätisti saa kipon ruokaa. Se oppii myös, että ruoka tulee sinulta ja sinä lauman ylimpänä päätät milloin syödään. Johdonmukaisesti toimimalla saat siinä sivussa arvostusta koirasi silmissä. Lisäksi ruokailukertoihin liittyy yleensä nälkä, joka on toimiva motivaattori koirassasi. Nälässä koirasi on valmis vähän ponnistelemaan saadakseen ruokansa. Ja kun se joutuu tekemään jotakin ruokansa eteen, tulee ruuasta sille palkinto. Lisäksi jos opetat aina ruokailujen yhteydessä jotakin koirallesi, tulee siinä sivussa säännöllisesti harjoiteltua käytöstapoja, jotka kuuluvat koiran arkeen.
Ruokakipon äärellä koulutettavien asioiden määrä on lukematon. Oletetaan että ruokailu on koiralle miellyttävä tapahtuma. Tätä tilannetta kannattaa hyödyntää kaikessa pikku pennun koulutuksessa. Jos pentua totutetaan vaikkapa kaulapantaan, voidaan se laittaa kaulaan ruokailun ajaksi, näin ollen myös pannan pitäminen kaulassa yhdistyy miellyttäväksi asiaksi. Tulevan harrastuskoiran kohdalla voit opettaa koirallesi paikalla olemista tai koeliikkeiden alkuja kuten katsekontaktia, saadakseen ruokakipon sen täytyy katsoa sinua.
Myös keittiön ulkopuolella voit hyödyntää ruokakipon positiivista vaikutusta. Voit antaa koiralle palkkioksi sen päivän ruuan kun se tekee jotakin mitä on oikein odotettu tai toivottu, silloin se saa oikean jättipotin palkaksi. Esimerkkeinä vaikkapa koira pitäisi saada menemään mielellään häkkiin tai olemaan siellä, joten pelkkä ruokailu häkissä jo vahvistaa sitä että tämä paikka onkin miellyttävä. Ja jos koira menee vielä oma-aloitteisesti häkkiin, joka on ollut sille ehkä pelottavakin paikka, voit palkita sen ruhtinaallisesti päivän aterialla siellä häkissä.
Ja kuten Salme Mujunen uudessa kirjassaan Tie tottelevaisuusvalioksi toteaa; "hyvät tavat täytyy aina opettaa koiralle, huonot tavat opitaan opettelemattakin. Ilman viitseliäisyyttä ei yhdestäkään koirasta kasva hyvin käyttäytyvää seuralaista."
Heidi Salminen