Teddyn leikkaus
Reisiluunpäänpoisto
Teddy-partiksella on ollut elämänsä aikana vaikka mitä vaivoja. Aluksi sen hormonit hyrräsivät aiheuttaen verivirtsaisuutta ja vaivat menivät sitten ohi sen tultua miehen ikään. Se on saanut kovan ripulin moneen kertaan, milloin salaa varastetun piparkakkupaketin vuoksi tai näyttelyn tuliaisina kotiin. Kerran sillä oli lentänyt jokin hiekanmurunen silmään rikkoen sarveiskalvon ja aiheuttaen pahan silmätulehduksen. Kennelyskäkin meillä on ollut, mikä parani parin viikon levolla. Mutta lonkkakuvista kun se sai tulokseksi A:n olin enemmän kuin tyytyväinen.
Teddyn ollessa neljävuotias huomasin, että aina raskaan lenkin jälkeen levosta noustessaan Teddy ontui parin askelta ja vertyi sitten. Aluksi luulin sen olevan vain jotakin jäykkyyttä, mutta kun oire alkoi näkymään joka päivä olin ihmeissäni. Lenkitystä lyhennettiin ja oire vaan jatkui. Eläinlääkäri tokaisi puhelimessa, että viikoksi täyteen lepoon ja sitten hiljalleen takaisin normaaliin elämään. Kysyin, että millä ihmeellä minä pidän sen viikon rauhallisena levossa, kun se rakastaa liikkumista. Puruluilla, tokaisi eläinlääkäri. Viikon levon jälkeen tilanne oli ennallaan. Luin kaiken selkä ja nivelvaivoista, mutta lonkissa sillä ei varmasti ole mitään vikaa, sillä ovathan ne nyt A:n lonkat. Lopulta varasin eläinlääkäriltä ajan ja tulos järkytti minut täysin. Oikea lonkka "luksoi" valtavasti. Tämä tarkoitti sitä, että eläinlääkäri paukutti lonkkaa pois maljastaan helposti ja tätä tapahtui koiran liikkuessakin. Nivelside lonkan ympärillä oli löystynyt. Lonkat kuvattiin ja oikeassa lonkassa oli nivelrikkoa. Olin aivan epätoivoinen tuloksista, sillä olin lukenut nivelrikoista ja siitä, kuinka vaiva ei koskaan parane. Teddylle aloitettiin cartrofen-kuuri ja eläinlääkäri kertoi meille nivelrikon hoidosta. Säännöllinen, kivuton, rauhallinen, kontrolloitu liikunta tulisi olemaan tavoitteemme. Agilityura päättyi samana päivänä ja olin aivan masentunut. Mitään selitystä eivät lääkärit osanneet antaa venyneeseen nivelsiteeseen. Yleensä ne pitävät tiukkoina nivelen paikallaan, mutta Teddyn nivelside oli kuin hapertunut kumilanka. Jälkikäteen syytä olen etsinyt korkeasta sukusiitoskertoimesta sekä miettinyt kaikkia niitä kertoja, missä koira on voinut liukastua ja reväyttää nivelsiteensä. Tämä kaikki on kuitenkin ollut tuloksetonta.
Elämä muuttui hihnassa kävelyksi ja koira aivan kauhean riehakkaaksi. Mikään aivojumppa ei pidemmän päälle auttanut. Myöskään cartrofen-kuuri ei auttanut Teddyä lainkaan. Epätoivon vimmalla etsin tietoa ja apua Teddyn elämään. Lopulta eläinlääkärimme sanoi, että ainoa vaihtoehto on leikata Teddyn reisiluunpää pois ja varasi meille ajan seuraavaksi päiväksi. Tässä leikkauksessa Teddyltä poistettaisiin se osa lonkasta, mikä siellä lonkkamaljassa hiersi sitä nivelrikkoa. Eläinlääkäri lupasi leikkuun auttavan ja kertoi, että monen näin kevyen koiran kohdalla on päästy hyviin tuloksiin.
Itse leikkaus sujui hienosti ja pääsin Teddyn luo heti operaation jälkeen. Teddyn leikannut lääkäri lupasi meille, että puoli vuotta menee kuntoutua tästä operaatiosta. Puoli vuotta tulisi olemaan vaan kovaa kuntoutusta, sillä nyt kun takajalassa ei ollut niveltä laisinkaan, ei koira osannut myöskään käyttää jalkaansa. Tavoitteena olisi saada takajalan ympärille hyvät lihakset, jotka mahdollistavat jalan toiminnan ilman niveltäkin.
Ensimmäiset viikot olivat tuskastuttavia. Koira ei käyttänyt jalkaansa yhtään eikä ottanut painoa sille. Jumppasin jalkaa lääkärin ohjeiden mukaan joka päivä. Liikkumisemme oli hidasta ja Teddy väsyi helposti lyhyenkin kävelyn jälkeen. Talven peililiukkaat tietkään eivät helpottaneet elämäämme yhtään.
Kun leikkauksesta oli kulunut 5 viikkoa kävimme eläinhieroja Kirsi Piispasen luona ja häneltä saimme hyvät ohjeet edetä kuntoutuksessa. Joka päivä teimme jumppaa ja tasapainoharjoituksia, jossa painoa yritettiin saada aina hetkeksi leikatulle jalalle. Kävelimme hissukseen ja pienessä lumihangessa Teddyn oli pakko liikuttaa jalkaansa päästäkseen eteenpäin. Ensimmäinen onnen hetki taisi olla 8 viikkoa leikkuusta, sillä Teddyn tassunjälki jäi lumihankeen, mikä tarkoitti sitä, että se ihan itse astui jalalleen. Siitä alkoi päivä päivältä mennä paremmin. Kuljimme ylä- ja alamäkiä, hankitreeniä, epätasaisia alustoja jne. jne. Kevään tultua aloitimme uimisen melkein heti kun jäät lähtivät järvestä ja säännöllinen uiminen toi hienon silauksen jalan kuntoutukseen. Puolen vuoden päästä pystyin toteamaan, että eläinlääkärin antama lupaus piti paikkaansa. Vuoden kuluttua leikkuusta liikuimme jo ihan normaaliin tapaan pitkiä lenkkejä kivuttomasti. Maallikot eivät tässä vaiheessa edes huomanneet, että koiran lonkka oli leikattu.
Nivelrikkopainajainen palasi elämäämme noin kahden vuoden kuluttua. Taas halusin sulkea silmäni oireilta ja ajattelin vain koiran rasittuneen liikaa pitkistä ulkoiluistamme. Pelkäsin leikattuun jalkaan tulleen jotakin vikaa. Nyt kuitenkin aika äkkiä tajusin, että oirehan on aivan sama kuin kaksi vuotta sitten. Käynti eläinlääkärillä varmisti asian, koira ulvahti kivusta kun sen vasenta lonkkaa liikuteltiin. Vuorossa oli siis se toinen takajalka. Nyt lonkka ei "luksoinut" lainkaan niin pahasti kuin edellinen, mutta kuvista löytyi nivelrikon alkua. Onnellisista ulkoiluista saatoimme vain haaveilla, sillä 20 minuutin rauhallinen kävely aiheutti kipua.
Teddyä hoidettiin nyt Rimadylillä, mutta se ei kovinkaan paljoa auttanut. Mukaan tuli luontaistuotetabletit ja homeopatia, nivelrikkodieetti, mutta eräänä päivänä tajusin, että käännettä parempaan ei ole luvassa. Normaalin koiran elämä oli kaukana Teddystä. Koira oli täysin turhautunut ulkoilemaan vain puolituntia päivässä ja sydämeni särkyi joka kerta, kun se jäi yksin kotiin kun me muut lähdettiin lenkille. Eläinlääkäriltä tuli selvä vastaus, kun kysyin mitä nyt tehdään, nukutus tai leikkaus. Koiran lopettaminen oli ollut mielessäni jo monta päivää ja surin hirveästi Teddyn lyhyttä elämää. Mutta kun lääkäri antoi myös toisen mahdollisuuden, alkoi pieni toivo herätä. Muistissa on varsin hyvin kuinka iso operaatio on kyseessä, mutta jospa sittenkin. Lääkäri ennusti, että jalalla on aivan yhtä hyvät mahdollisuudet kuntoutua kuin toisellakin jo leikatulla jalalla.
Toinenkin lonkka siis leikattiin. Ensimmäiset viikot olivat aivan yhtä epätoivoisia kuin edellisessäkin leikkuussa, mutta kolmannen viikon aikana alkoi jo tapahtua. Teddy alkoi hiljalleen käyttää leikattua jalkaansa ja päivä päivältä alkoi mennä paremmin. Jalkaa jumpattiin ja koiran selkää hieroin pari kertaa viikossa, mutta nyt toipuminen leikkauksesta sujui jo paljon nopeammin.
Toivuttuaan leikkauksista Teddyllä ei ollut mitään särkylääkkeitä, ravintolisänä ainoastaan Biosynov-tabletit. Lenkkeilimme aivan normaalisti, välillä pitkiäkin lenkkejä. Kuitenkin liikuimme joka päivä. Teddy pystyi juoksemaan vapaana metsässä ja hyppäämään kaatuneen puunrungon yli, jos halusi. Koiralaumassakin Teddy pystyi juoksemaan muiden mukana, tiukoissa kaarteissa se saattoi juosta vain "pupujussilaukkaa" takapäällä. Teddy pääsi kotona hyppäämään sohvalle, mutta autoon hyppääminen ei onnistunut. (Meillä koirat matkustaa farmariautolla ja auton taka-osa, missä koirat matkustavat, on aika korkealla). Leikkauksen jälki näkyi myös Teddyn tasapainoissa, liukkailla (jäällä, rappukäytävässä) saattaa kaatua helpommin kuin tervelonkkainen koira. Asuimme kerrostalon kolmannessa kerroksessa ja Teddy kulki raput edestakaisin keskimäärin kolme kertaa päivässä. Ylöspäin kulkeminen ei sujunut aivan yhtä nopeasti tai ketterästi kuin terveellä koiralla, mutta omaa tahtia kulkien ylös päästiin. Uiminen oli mitä parhainta liikuntaa.
Saimme siis jatkoaikaa elämälle monta vuotta. Teddy eli kaiken kaikkiaan 12-vuotiaaksi, kunnes sen takapään lihaksisto alkoi niin paljon heikkenemään, että lenkit lyhenivät ja ikä alkoi painaa ja päädyimme eutanasiaan elämän laadun heiketessä.
Lisää kuntoutusohjeita reisiluunpäänpoistoleikkauksen jälkeen.
Tietoa nivelrikosta löytyy täältä ja tässä toinen hyvä linkki nivelrikosta tietoa haluavalle